Ei jätetä pulassa olevaa kaveria!

Niina Rantamäki
Projektitutkija
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Minua ihan oikeasti harmittaa. Siis se, mitä Julkiselle Palvelulle on tapahtumassa. Ensin oli ne huhut Julkisen Palvelun huonosta kunnosta. Puhuttiin ylensyömisestä, ylimielisyydestä ja liian vähäisestä liikunnasta. Oli kuulemma muuttunut paikalleen jämähtäneeksi kehäraakiksi, eikä sellaiset enää nyky-yhteiskunnassa pärjää – pitäisi olla tehokas, ketterä ja vaikuttava. Ja sitten alkoi se trimmaaminen. On lyöty kuin nyrkkeilysäkkiä – säästetty, leikattu, keskitetty ja ulkoistettu. Alkaa ressukka olla henkitoreissaan.  

Tämä on niin väärin. Vanha kaveri. Järjesti päivähoidon, koulutti ja tarjosi hoivaa ja huolenpitoa silloin kun sitä tarvittiin. Aurasi ja hiekoitti teitä, jotta pysyttäisiin pystyssä työmatkalla. Piti niin monella tapaa huolta. Ja olihan se sellainen yhdistävä tekijä – niin hyvässä kuin pahassa. On siinä kaikenlaista puuhaa ollut. Ei kait se ihme ole, että välillä väsähtää.

Enkä minäkään syytön ole. Taisi tapahtua vähän kuin vanhassa avioliitossa että alkaa pitää toista itsestään selvyytenä. Jäi puhaltamatta siihen yhteiseen hiileen. Näin jälkikäteen ihan hävettää.

En yritäkään väittää, että Julkinen Palvelu olisi joku pyhimys ollut. Olihan sillä omat heikkoutensa. Väritön, hajuton, mauton. Kömpelö, joustamaton ja yksioikoinen – sitäkin. Ja kieltämättä alkoi vauhtisokeuskin jossakin vaiheessa vaivata. Kuvitteli olevansa kaikkivoipainen ja pärjäävänsä ilman apua.

Mutta silti. On tämä nykyinen höykkyytys jotensakin kohtuutonta. Eikä niin montaa hyvää sanaa voi sanoa noista tilalle tuotetuista korvaajista. Vaikuttavat oikein aidoilta Troijan Hevosilta. Kuosi on kyllä kunnossa, mutta koskaan ei tiedä, mitä sieltä sisältä ulos putkahtaa.    

Joten jos nyt istuttaisiin yhdessä alas ja alettaisiin miettiä tätä hommaa ihan alusta. Palautettaisiin mieliin, miksi Julkinen Palvelu silloin aikoinaan tänne tuli. Kirjattaisiin ylös ihan kaikki. Ja laadittaisiin oikein yhteinen suunnitelma siitä, mihin yritetäänyhdessä päästä. Ei jäätäisi kiinni lillukanvarsiin ja määrättäisiin euron sakko niille, jotka sanovat ”Ei se kuitenkaan onnistu…” tai ehdottavat asian siirtämistä konsulttiyhtiön selvitettäväksi.