Mari Kattilakoski
projektitutkija, Pakallinen hallinta maaseudun palvelurakennemuutoksessa
-hanke
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Maaseutuun liitetään usein ajatus ikääntyvästä ja harvenevasta väestöstä,
autioituvista kylistä. Mielikuvat pitävät osin paikkansa. Erityisesti harvaan
asuttu maaseutu ikääntyy muuta maata nopeammin. Lukuun ottamatta kaupungin
läheistä maaseutua asutus maaseudulla vähenee, harvaan asutulla maaseudulla
jopa dramaattisesti. Monimuotoisen maaseudun autioitumisesta ei kuitenkaan voi
puhua. Maaseutua pidetään, työpaikkojen ja palvelujen vähentymisestä huolimatta,
houkuttelevana asuinympäristönä. Tuore maaseutubarometri paljastaa, että jopa
joka kolmas suomalainen haluaisi asua maaseudulla. Erityisesti kaupungin
läheinen maaseutu houkuttelee uusia asukkaita ja siellä asuvat kokevat oman
hyvinvointinsa maan parhaimmaksi. Kaupunkilaisille maaseudulla on kasva
merkitys lisääntyneen vapaa-ajanasumisen, monipaikkaisuuden ja (hyvinvointi)matkailun
myötä. Maaseutu ei siis ole
autioitumassa vaan sen merkitys ihmisten hyvinvoinnille näyttää päinvastoin
olevan kasvamassa.
Hyvinvointivaltion ja palvelurakenteiden uudistamisprosesseissa maaseutu
ja Suomen maantiede tuntuu toisinaan unohtuvan. Uudistuksia toteutetaan suuruuden
logiikalla, isojen keskitettyjen ratkaisujen uskotaan synnyttävän
kustannustehokkaita ja laadukkaita palveluja. Suuruuden logiikalla ei
kuitenkaan pystytä muuttamaan maantieteellistä todellisuutta - Suomi on harvaan
asuttu maa jossa etäisyydet ovat pitkiä ja merkittäviä keskuksia on vähän. Maaseutualueilla
asuu lähes kolmannes suomalaisista ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla palvelumarkkinoiden
valinnanvapauden sijaan miettimistä riittää palvelujen saatavuuden,
saavutettavuuden ja sujuvan arjen ratkaisuissa.
Paikallisuuden ja läheisyyden arvostus on kasvanut useilla aloilla,
erityisesti lähiruoka ja -energia ovat nosteessa. Palveluissa muutos on sitä
vastoin ollut kohti keskitettyjä ratkaisuja. Uusien lähipalvelumallien
kehittämiseen luodaan kuitenkin kasvavia odotuksia niin kansalaisten kuin
päättäjien suunnalta. Liikkuvien ja sähköisten palvelujen kehittäminen toimii
vain osaratkaisuna, lähipalvelujen turvaamiseen ja kehittämiseen tarvitaan
uudenlaista ajattelua ja sektorirajat ylittäviä kumppanuuksia.
Maaseutututkijana olen vieraillut kylissä, joissa - kylläkin pitkälti
olosuhteiden pakosta - on luotu uudenlaisia kansalaisosallistumiseen, yhteisöllisyyteen
ja eri sektoreiden yhteistyöhön pohjautuvia lähipalvelumalleja arjen sujuvuuden
turvaamiseksi. Rohkenenkin epäillä että palvelujen ja hyvinvoinnin sosiaaliset innovaatiot
eivät tule syntymään suuruuden ekonomian vaan läheisyyden ekonomian kehittymiselle.
Ja tässä kehityksessä suomalaisen maaseudun paikallisyhteisöt tulevat olemaan pioneereja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti