Tuliko kahdesta yksi

Kaija Kähäri-Wiik 

toimialapäällikkö

Keski-Pohjanmaan ammattiopisto, Hyvinvointiala

 

Muistaako kukaan enää aikaa, kun koulutettiin apuhoitajia, kuntohoitajia, lastenhoitajia, kodinhoitajia, kehitysvammaistenhoitajia, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajia, vastaanotto-osastoavustajia, hammashoitajia ja mielenterveyshoitajia? En halua ihannoida entistä koulujärjestelmää, mutta taisi siinä olla muutamia hyviä puolia. Opiskelijan kannalta sellaisena näkisin helposti omaksuttavan ammatti-identiteetin muodostumisen, minkä johdosta työmahdollisuudet olivat selkeät. Ryhmät olivat kiinteitä ja pysyviä, mikä useimmiten loi mahtavan luokkahengen ja positiivisen sosiaalisen kontrollin poissaoloihin ja tehtävien suoritukseen. Opettajan pöydän takaa katsottuna ryhmät olivat keskenään erilaisia, persoonallisia niin, että vaikka opettaja ei olisi tiennyt, mikä ryhmä on kysymyksessä, hän olisi voinut sen tunnistaa esimerkiksi opiskelijoiden silmien pilkkeestä, pukeutumisesta, äänekkyydestä ja osallistuvuudesta.

                                                                                                                         

Kunnissa huomattiin 1990-luvun lamaa lähestyttäessä sosiaali- ja terveysaloilla päällekkäisiä toimintoja. Muun muassa saattoi käydä niin, että kotihoidossa olevan asiakkaan luona kävi samana päivänä kodinhoitaja, apuhoitaja ja josko vielä seurakunnan diakonissa piipahti. Sitten taas kukaan ei käynyt pitkään aikaan. Näiden ongelmien purkamiseksi ryhdyttiin työstämään lähihoitajan koulutusta, jonka oli tarkoitus korvata yhdellä tutkintonimikkeellä kaikki edellä mainitut ammatit. Tosin koulutusohjelmiin, ”erikoistumisvuoteen”, upotettiin entisten tutkintojen työtehtävät. Tämän seurauksena opiskelijaryhmät hajoavat koulutuksen viimeisenä vuotena ja valinnaisuuden vuoksi jo ensimmäisinä vuosina.

Lähihoitaja hyödyntää työssään laaja-alaista sosiaali- ja terveysalan tietoperustaa ja osaamista. Nykyiset yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaisia ja niiden ratkaiseminen vaatii eettistä osaamista, vastuullisuutta, yhteistyötä, neuvottelutaitoa, joustavuutta, suvaitsevaisuutta ja luovuutta. Näitä ominaisuuksia ja taitoja pyritään opiskelijoissa kehittämään sen lisäksi, että tietotekniikan ja kielten osuus koulutuksessa korostuu.

Työelämän rakenteelliset muutokset, taloudelliset vaikeudet ja asiakkaiden arkielämän kysymykset edellyttävät jatkuvasti yhä enemmän työntekijältä monipuolista osaamista. Niinpä hyvän lähihoitajan tunnusmerkkeihin kuuluvat yhteistyötaidot ja kyky toimia osaltaan työyhteisössä tulokselliseen toimintaan tavoitteiden mukaisesti. Tuntuu melkein siltä, että nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa jokaisen lähihoitajan pitäisi korvata kaksi edeltäjäänsä uusin ja muuttuvin taidoin.