Kirjoittaja: Tarja Takala-Hotti, sosiaalityön opiskelija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Sivistysyhteiskunta rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Onko niin, että kun rikastumme aineellisesti, köyhdymme henkisesti? Mielestäni nyt tarvittaisiin uusia tapoja tarttua ihmisen pahoinvointiin meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme. Voitaisiinko sosiaalityöhön liittää luontoavusteiset menetelmät, eläin- ja puutarhaterapiaa eli Green care- toimintaa, vihreää hoivaa ja voimaa? Sekä sosiaalityöstä että Green care -toiminnasta löytyy samanlaisia periaatteellisia ja toiminnallisia piirteitä, esimerkiksi kuntouttaminen ja asiakkuusprosessit. Tämä puheenvuoro on kannanotto puutarhaterapian puolesta, tapausesimerkkinä vanhustenhoito. Puutarhaterapian käyttö kuntouttavana hoitotyönä edellyttää ammatillista, suunnitelmallista ja tavoitteellista työotetta. Mutta jo pelkkä oleskelu viherympäristössä saa ajatuksemme selkiytymään ja koetun hyvinvointimme lisääntymään.
Ikäihmisten hoitoon liittyviä epäkohtia media on tuonut kiitettävästi esille, esimerkiksi Kokkolan vanhusten ravitsemuskohu laitoksissa (Yle/Keski-Pohjanmaa 6.2.2014) tai sanomalehti Kalevan juttu (6.2.2014) Oysin hukkaamasta 100-vuotiaasta potilaasta. Toinen ääripää on Kuharannan palvelukeskus Juvalla (Yle Aamu-tv 17.2), jossa on palkittu kodinomainen, virikkeellinen ja vanhusta kunnioittava ympäristö. Helsingin sanomien artikkelissa (18.2.2014) laskettiin kenellä oikeasti on varaa viettää vanhuuttaan yksityisissä palvelukodeissa ja kuka saa tyytyä kunnalliseen laitospaikkaan. Vanhuspalvelulaki on velvoittanut kuntia perustamaan Vanhusneuvoston, joka mm. tekee kuntalaisaloitteita ja antaa lausuntoja vanhuksiin liittyvistä asioista (Kaleva 13.2.2014). Valtioneuvos Riitta Uosukaisen (Mtv3 12.2.2014) mielestä vanhuksien joukossa on paljon syrjäytyneitä, pelkääviä ja turhautuneita ihmisiä. Vanhustenhoito puhuttaa, koska ikääntyneen väestön osuus kasvaa ja samalla se merkitsee lisääntynyttä hoivatyön tarvetta ja lisää kustannuksia.
Puutarhaterapian käyttö vanhustenhoidossa on hyväksi havaittu ja tuloksia tuottava menetelmä. Rakennetaan turvallisia, esteettömiä ja kuntouttavia piha-alueita, joissa voi joko oleskella yhdessä toisten kanssa tai yksin ihailla, haistella, maistella ja hoivata pihan kasveja. Kun hoidat kasvia niin kasvi hoitaa sinua. Haukiputaalle palvelutalon pihaan on toteutettu talkootyönä ”Keidas kaikille aisteille” Vireä kolmas sektori- hankkeen toimesta. Siellä mm. puolukat kasvavat ikkunan alla, monenlaiset vanhan ajan perennat loistavat ja vesi solisee vanhasta emalikannusta. Tutkimusten mukaan vanhusten vireystaso nousee, omat vaivat jäävät vähemmälle huomiolle ja mm. muistisairaiden tila paranee, kun tutut esillä olevat asiat aktivoivat aivojen toimintaa. Mitä tästä seuraa? Vanhus kokee itsensä tärkeäksi, on virkeämpi ja jaksaa pitää huolta itsestään, jolloin hoitohenkilökunnan työ hieman helpottuu. Henkilökunta kokee myös virkistyvänsä pihapiirissä, siis työhyvinvointi lisääntyy. Pihassa voi kasvattaa vaikka perunaa ja vihanneksia, jolloin vanhuksille tarjottava ruoka on terveellistä lähiruokaa, luomua lyhyellä hiilijalanjäljellä. Talvella seurataan lintujen, oravien ja jänisten puuhia pihassa. Puutarhan kuntouttava käyttö sopii myös vanhusten koti- tai perhehoitoon. Raha ei kaikkea ratkaise vaan ennen kaikkea arvot ja asenteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti