Kirjoittaja: Tiina Nissilä, sosiaalityön opiskelija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Jo pidemmän aikaa Suomessa on keskusteltu eläkeiän nostosta, ja sen sitomisesta keskimääräiseen elinikään. Aiempina vuosina vastustus on ollut kiihkeää, mutta pikkuhiljaa kansa on alkanut myöntymään ajatukseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähivuosina ainakin eläkeiän ala-raja tulee nousemaan nykyisestä joustavasta 53-58 ikävuodesta ylöspäin. Milloin lopullinen päätös syntyy ja minkälainen se tarkkaan ottaen on, on vielä kysymyksen alla.
Aihe on kiinnostava, koska se koskettaa meitä kaikkia, eikä yhtä ratkaisua tilanteeseen ole. Viime aikoina lehdissä on pohdittu eläkeiän noston vaikutuksia mm. ammattikohtaisesti, sekä työssä jaksamisen näkökulmasta, josta myös itse tarkastelen asiaa.
Eläkeiän nostamisella yritetään pidentää ihmisten työuria. Mielestäni tärkeämpää on miettiä keinoja millä ihmiset jaksaisivat työssään pidempään, kuin vain yrittää pakkonostolla ja sanktioilla pakottaa ihmiset pysymään työelämässä kiinni.
Työntekijöiden määrä on mitoitettava paremmin, jotta ihmiset jaksaisivat työskennellä pidempään. Estettäisiin tilanteet joissa työntekijät joutuvat venymään yli rajojensa ja heistä puristetaan ne viimeisetkin mehut. Jos työskentelee kokoajan jaksamisen äärirajoilla, ei pidemmistä urista kannata haaveillakkaan. Jos taas ihmiset kokevat työssä käynnin mielekkääksi, heidän osaamisensa tunnustetaan, ja sitä arvostetaan, myös työurat pitenevät luonnostaan. Työnantajien ja esimiesten on kannettava oma kortensa kekoon ja parannettava työssä viihtyvyyttä. Huolehdittava tarpeeksi pitkistä tauoista, hyvästä työilmapiiristä, sekä valvottava ettei jouduta tekemään mahdottomaksi venyviä ylitöitä. Nykyaikana työntekijöiltä vaaditaan vahvaa osaamista ja muuntautumiskykyä. Usein vanhempien työntekijöiden kohdalla nämä ehdot täyttyvät rajallisesti, sillä mm. tekniikan kehittyminen on luonut aivan uusia edellytyksiä töiden tekemiselle. Tarvittavasta lisäkoulutuksesta on huolehdittava, jotta myös nämä vanhemmat työntekijät pysyvät kärryillä eikä heitä korvata nuoremmilla. Näin ollen myös irtisanomissuojaa on parannettava, jottei meillä ole 50v. työttömiä kortistot täynnä, samalla kun paasataan eläkeiän nostosta.
Nykypäivänä on ihan normaalia että eläkkeelle jäämisen jälkeen eletään vielä 20-30 vuotta, jopa pidempään, ja on tosiasia että eläkeiän nosto on ajankohtainen kysymys. Mutta se ei saisi olla ensisijainen keino, vaan viimeinen. Ensin täytyisi huolehtia että ihmiset tosiaan jaksavat ja haluavat työskennellä pidempään. Nostosta ei ole hyötyä jos ihmiset eivät jaksa töissään, vaan hakeutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle tai ajautuvat eläkeputkeen ennen vanhuuseläkkeelle pääsemistä. Vaikka eläkeikää nostettaisiin, työssä jaksaminen ja työpaikka viihtyvyys ovat avainasemassa puhuttaessa pidentyvistä työurista. Pienilläkin muutoksilla voidaan saada isoja asioita aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti