Tietoa maahanmuuttajanuorten osallisuudesta aikuissosiaalityössä

Kirjoittaja: Minna Turunen, vieraileva tutkija THL Vaasan toimipaikka/BoWer -verkosto

Teen väitöskirjatutkimusta maahanmuuttajanuorten osallisuudesta aikuissosiaalityössä hallintotieteiden tohtoriohjelmassa Vaasan yliopistossa. Kuulun Osallisuus hyvinvointiyhteiskunnassa -tutkimusryhmään, joka on yksi kolmesta tutkimusryhmästä THL Vaasan ja Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen yksikön käynnistämässä Hyvinvoinnin ja johtamisen monitieteisessä tutkimusohjelmassa. Tavoitteenani on tarkastella maahanmuuttajanuorten osallisuutta nuoren, sosiaalityön ammattikäytäntöjen ja asiantuntijuuden sekä palvelujärjestelmän vuoropuheluna. Tarkoituksenani on selvittää, millaisena osallisuus näyttäytyy kolmen näkökulman vuoropuhelussa, kun osallisuutta lähestytään nuorten omia vahvuuksia ja voimavaroja hyödyntävästä näkökulmasta. Olen kerännyt tutkimusaineistoa joulukuusta 2013 huhtikuuhun 2014 toteuttamalla teemahaastatteluja aikuissosiaalityöntekijöille ja -johdolle sekä 18-30 -vuotiaille, maahanmuuttajataustan omaaville aikuissosiaalityön asiakkaana oleville nuorille.

Tässä blogikirjoituksessani haluan tuoda lyhyesti esille nuorten vastauksia tähän mennessä kertyneestä haastatteluaineistosta. Kevään 2014 aikana toteuttamani nuorten teemahaastattelut alkavat olla loppusuoralla, ja haastatteluaineistoa on kertynyt tähän mennessä noin 24 nuoren verran. Nuorista noin puolet on naisia ja puolet miehiä, ja nuoret ovat iältään 18-25 -vuotiaita. Merkittävä osa haastatteluaineiston nuorista on opiskelijoita. Ilokseni voin todeta, että muutamalta nuorelta löytyi myös yhteyksiä työelämään joko päätoimisesti tai sivutoimisesti opintojen ohessa.

Vaikka haastatteluaineiston tarkempi analyysi onkin vielä kesken, haluan tuoda muutamia aineistosta nousevia seikkoja esille. Haastattelemani nuoret näyttävät suhtautuvan varsin myönteisesti nykyhetkeen ja tulevaisuuteen vaikeistakin menneisyyden elämäntapahtumista huolimatta. Merkittävä osa nuorista toivoo, että he saavat ammatin ja työpaikan tulevaisuudessa. Myös ajatus yrittäjyydestä nousee esille nuorten puheessa. Maahanmuuttajien yrittäjyyden on havaittu olevan niin kansainvälisissä kuin kansallisissa tutkimuksissa yleisempää koko väestöön verrattuna (Forsander 2013). Haastattelemieni nuorten toiveet yrittäjänä toimimisesta kuulostavat varsin luonnollisilta aiempaa tutkimustietoa vasten tarkasteltuna. Samaan yhteisöön kuuluminen muodostaa monille maahanmuuttajille sosiaalisen verkoston, johon he voivat turvautua tarpeen tullen (Forsander 2013). Haastattelemieni nuorten sosiaalinen tukiverkosto näyttäytyy aineistossa myös varsin vahvana. Pieni osa haastatelluista nuorista on aktiivisesti mukana yhdistyksissä tai järjestöissä, mutta enemmistö nuorista suhtautuu myönteisesti äänestämiseen vaaleissa. Maahanmuuttajabarometriin (2013) osallistuneista 18-75 –vuotiaista vastaajista 55 prosenttia koki äänestämisen tärkeäksi.   

Yksilön osallisuutta voidaan vahvistaa heidän arjen verkostoissa yhteisösosiaalityön keinoin rakentamalla, tukemalla sekä kehittämällä yhteisöjä. Rakenteellinen sosiaalityö taas yhteistyössä asiakkaiden kanssa antaa sosiaalityölle mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. (THL 2014.) Olen kiinnittänyt huomiota haastatteluja tehdessäni siihen, kuinka nuoret suhtautuvat varsin myönteisesti elämään ja tulevaisuuteen. Lisäksi nuorilla näyttää olevan ympärillään sosiaalista tukiverkostoa. Haastattelemieni nuorten myönteisyyden ja myönteisten voimavarojen hyödyntäminen jo tässä vaiheessa esimerkiksi yhteisösosiaalityön tai rakenteellisen sosiaalityön keinoin voisi ennalta ehkäistä mahdollisten vaikeuksien kasaantumista myöhemmin aikuisuudessa ja vahvistaa nuorten keinoja käsitellä mahdollisia vastoinkäymisiä.

Lisäksi mielestäni olisi mielenkiintoista tutkimuksen näkökulmasta jatkossa tehdä pitkittäisseurantaa haastattelemistani nuorista ja haastatella heitä esimerkiksi viiden vuoden kuluttua uudelleen. Mitähän heille mahtaa kuulua silloin, ja mitä he ajattelevat tulevaisuudestaan?  

Lähteet:

Martikainen, T., Saukkonen, P. & Säävälä, M. (2013). Muuttajat. Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. (Toim.). Helsinki. Gaudeamus. 

TEM 2013. Maahanmuuttajabarometri 2012. TEM raportteja 11/2013.

THL 2014. Aikuissosiaalityö. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/tyokalut/aikuissosiaalityon_vaikuttavuus/aikuissosiaalityo

My fellow care worker Berlusconi

Writer: Gorana Panić, PhD student in Social Work, Kokkola University Consortium Chydenius

 

Last week I took part at the 4th European Conference for Social Work Research (ECSWR), Free University of Bolzano, Italy. Researchers, scholars and practitioners in social work challenged diverse private troubles and/or public issues caused by the undermined welfare state. 

At the same time in Italy, outside of the conference world, two titles occupied my thoughts  – Silvio Berlusconi given community service for taxfraud by The Guardian, and protesters in Rome denouncing austerity measures and economic reforms in Mobilizing for the common: some lessons from Italy by Roar Magazine. What is the relationship between social work and these two events? 

Silvio Berlusconi a 77-year-old billionaire, the former Italian prime minister and Forza Italia (FI) center-right leader who has dominated Italian politics for two decades is going to serve his year-long sentence for tax fraud through part-time community service in a care home for elderly people.

Surprised? Find it amusing? Humiliating maybe? Sentenced or awarded? A just verdict?

Berlusconi's lawyers welcomed the verdict as "balanced and satisfactory". According to their statement he is too old for jail but he could have been placed under house arrest. Yet, house arrest would have  limited his  campaigning for the European elections in May. 

He has been banned from holding public office for two years and was expelled from the Italian senate. Still as FI leader, he has influence over the Italian political scene and is a reform partner for the prime minister, Matteo Renzi.

This brings us to another remarkable event of the last week. Tens of thousands of protesters marched on Rome on Saturday to denounce the austerity measures and economic reforms of Matteo Renzi’s new government and to reclaim income and housing as common good and dignity for all. 

No surprise that protesters addressed the issue of housing and income since “40% of Italy’s youth are now out of work and in 2013 alone some68.000 families received eviction notices, 90% of them had failed to pay their rent or mortgages as a result of insufficient income”.

Back to the 4th ECSWR conference, it is not likely that 40% of Italy's unemployed youth or 68.000 families with insufficient income is a result of private failures. Instead, it should be re-addressed as structural issue.

Actually, Berlusconi's sentence in a funny manner reflects some of the current European problems and trends, such as prolonged working life and labor precarity. 

For example, he was found to be too old for jail but not to old for work. The 77-year-old Berlusconi will be working in a home run by the Sacred Family Foundation, where "once a week and no less than four consecutive hours will accompany the patients as they move around, help with entertainment-related activities and during the meals." It seems to me kind of a peer-support. Thus, as care worker he could probably recruit new voters among elderly population.

Being part-time care worker Berlusconi's sentence also reflects the current economic crisis and labor precarity in Italy. That's the reason why he got only part-time job (joking). Full-time and decent paid jobs are an illusion for many of his fellows EU citizens (not joking). Maybe his second part-time job could be in Taxation Office. Lots of things to learn about taxes and how taxes can enrich community life and welfare services. 

So, a billionaire makes tax fraud and gets community service as “sentence”. It is not a sentence. It is award. It is not enough to serve meals. The transformative potential of that sentence is limited to micro-level, whereas his political decisions and influence has greater impact on everyday life of all Italian citizens. Also, big banks which created the financial and debt crisis were saved by the State while austerity measures were imposed over its citizens. Activists and protesters engaged in anti-austerity movements across Europe are the one who get arrested during the clashes and convicted to jail. What can we hope for? At least, that community service as “sentence” for tax frauds will become very trendy among other politicians and influential figures?

According to Jerome Roos, Saturday's protest was remarkable for two reasons. “First, the Italian movements had been fairly lackluster in responding to the European debt crisis when it first broke in 2010-’11. Second, Saturday’s protest occurred against a backdrop of relative demobilization  across the rest of Europe and North America. Right when anti-austerity movements elsewhere appear to be on the retreat, the Italian movements are gradually stepping up their resistance.”

Reclaiming Community, Agency and Social Movements: The Social WorkPerspective is the title of the next European Conference for Social Work Research which will take place at Faculty of social work, Ljubljana, Slovenia, between 22 and 24 April 2015.

The common struggle for social justice and critical project of re-formation of welfare services continues through joint efforts of the global social justice movement and social work researchers, scholars, practitioners and service users.

Eläkeiän nosto ja työssä jaksaminen

Kirjoittaja: Tiina Nissilä, sosiaalityön opiskelija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Jo pidemmän aikaa Suomessa on keskusteltu eläkeiän nostosta, ja sen sitomisesta keskimääräiseen elinikään. Aiempina vuosina vastustus on ollut kiihkeää, mutta pikkuhiljaa kansa on alkanut myöntymään ajatukseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähivuosina ainakin eläkeiän ala-raja tulee nousemaan nykyisestä joustavasta 53-58 ikävuodesta ylöspäin. Milloin lopullinen päätös syntyy ja minkälainen se tarkkaan ottaen on, on vielä kysymyksen alla. 

Aihe on kiinnostava, koska se koskettaa meitä kaikkia, eikä yhtä ratkaisua tilanteeseen ole. Viime aikoina lehdissä on pohdittu eläkeiän noston vaikutuksia mm. ammattikohtaisesti, sekä työssä jaksamisen näkökulmasta, josta myös itse tarkastelen asiaa.

Eläkeiän nostamisella yritetään pidentää ihmisten työuria. Mielestäni tärkeämpää on miettiä keinoja millä ihmiset jaksaisivat työssään pidempään, kuin vain yrittää pakkonostolla ja sanktioilla pakottaa ihmiset pysymään työelämässä kiinni. 

Työntekijöiden määrä on mitoitettava paremmin, jotta ihmiset jaksaisivat työskennellä pidempään. Estettäisiin tilanteet joissa työntekijät joutuvat venymään yli rajojensa ja heistä puristetaan ne viimeisetkin mehut. Jos työskentelee kokoajan jaksamisen äärirajoilla, ei pidemmistä urista kannata haaveillakkaan.  Jos taas ihmiset kokevat työssä käynnin mielekkääksi, heidän osaamisensa tunnustetaan, ja sitä arvostetaan, myös työurat pitenevät luonnostaan. Työnantajien ja esimiesten on kannettava oma kortensa kekoon ja parannettava työssä viihtyvyyttä. Huolehdittava tarpeeksi pitkistä tauoista, hyvästä työilmapiiristä, sekä valvottava ettei jouduta tekemään mahdottomaksi venyviä ylitöitä. Nykyaikana työntekijöiltä vaaditaan vahvaa osaamista ja muuntautumiskykyä. Usein vanhempien työntekijöiden kohdalla nämä ehdot täyttyvät rajallisesti, sillä mm. tekniikan kehittyminen on luonut aivan uusia edellytyksiä töiden tekemiselle. Tarvittavasta lisäkoulutuksesta on huolehdittava, jotta myös nämä vanhemmat työntekijät pysyvät kärryillä eikä heitä korvata nuoremmilla. Näin ollen myös irtisanomissuojaa on parannettava, jottei meillä ole 50v. työttömiä kortistot täynnä, samalla kun paasataan eläkeiän nostosta.

Nykypäivänä on ihan normaalia että eläkkeelle jäämisen jälkeen eletään vielä 20-30 vuotta, jopa pidempään, ja on tosiasia että eläkeiän nosto on ajankohtainen kysymys. Mutta se ei saisi olla ensisijainen keino, vaan viimeinen. Ensin täytyisi huolehtia että ihmiset tosiaan jaksavat ja haluavat työskennellä pidempään.  Nostosta ei ole hyötyä jos ihmiset eivät jaksa töissään, vaan hakeutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle tai ajautuvat eläkeputkeen ennen vanhuuseläkkeelle pääsemistä. Vaikka eläkeikää nostettaisiin, työssä jaksaminen ja työpaikka viihtyvyys ovat avainasemassa puhuttaessa pidentyvistä työurista. Pienilläkin muutoksilla voidaan saada isoja asioita aikaan.

Vihreää hoivaa ja voimaa Suomen sosiaalityöhön

Kirjoittaja: Tarja Takala-Hotti, sosiaalityön opiskelija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Sivistysyhteiskunta rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Onko niin, että kun rikastumme aineellisesti, köyhdymme henkisesti? Mielestäni nyt tarvittaisiin uusia tapoja tarttua ihmisen pahoinvointiin meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme. Voitaisiinko sosiaalityöhön liittää luontoavusteiset menetelmät, eläin- ja puutarhaterapiaa eli Green care- toimintaa, vihreää hoivaa ja voimaa? Sekä sosiaalityöstä että Green care -toiminnasta löytyy samanlaisia periaatteellisia ja toiminnallisia piirteitä, esimerkiksi kuntouttaminen ja asiakkuusprosessit. Tämä puheenvuoro on kannanotto puutarhaterapian puolesta, tapausesimerkkinä vanhustenhoito. Puutarhaterapian käyttö kuntouttavana hoitotyönä edellyttää ammatillista, suunnitelmallista ja tavoitteellista työotetta. Mutta jo pelkkä oleskelu viherympäristössä saa ajatuksemme selkiytymään ja koetun hyvinvointimme lisääntymään.

Ikäihmisten hoitoon liittyviä epäkohtia media on tuonut kiitettävästi esille, esimerkiksi Kokkolan vanhusten ravitsemuskohu laitoksissa (Yle/Keski-Pohjanmaa 6.2.2014) tai sanomalehti Kalevan juttu (6.2.2014) Oysin hukkaamasta 100-vuotiaasta potilaasta. Toinen ääripää on Kuharannan palvelukeskus Juvalla (Yle Aamu-tv 17.2), jossa on palkittu kodinomainen, virikkeellinen ja vanhusta kunnioittava ympäristö. Helsingin sanomien artikkelissa (18.2.2014) laskettiin kenellä oikeasti on varaa viettää vanhuuttaan yksityisissä palvelukodeissa ja kuka saa tyytyä kunnalliseen laitospaikkaan. Vanhuspalvelulaki on velvoittanut kuntia perustamaan Vanhusneuvoston, joka mm. tekee kuntalaisaloitteita ja antaa lausuntoja vanhuksiin liittyvistä asioista (Kaleva 13.2.2014). Valtioneuvos Riitta Uosukaisen (Mtv3 12.2.2014) mielestä vanhuksien joukossa on paljon syrjäytyneitä, pelkääviä ja turhautuneita ihmisiä. Vanhustenhoito puhuttaa, koska ikääntyneen väestön osuus kasvaa ja samalla se merkitsee lisääntynyttä hoivatyön tarvetta ja lisää kustannuksia.

Puutarhaterapian käyttö vanhustenhoidossa on hyväksi havaittu ja tuloksia tuottava menetelmä. Rakennetaan turvallisia, esteettömiä ja kuntouttavia piha-alueita, joissa voi joko oleskella yhdessä toisten kanssa tai yksin ihailla, haistella, maistella ja hoivata pihan kasveja. Kun hoidat kasvia niin kasvi hoitaa sinua. Haukiputaalle palvelutalon pihaan on toteutettu talkootyönä ”Keidas kaikille aisteille” Vireä kolmas sektori- hankkeen toimesta. Siellä mm. puolukat kasvavat ikkunan alla, monenlaiset vanhan ajan perennat loistavat ja vesi solisee vanhasta emalikannusta. Tutkimusten mukaan vanhusten vireystaso nousee, omat vaivat jäävät vähemmälle huomiolle ja mm. muistisairaiden tila paranee, kun tutut esillä olevat asiat aktivoivat aivojen toimintaa. Mitä tästä seuraa? Vanhus kokee itsensä tärkeäksi, on virkeämpi ja jaksaa pitää huolta itsestään, jolloin hoitohenkilökunnan työ hieman helpottuu. Henkilökunta kokee myös virkistyvänsä pihapiirissä, siis työhyvinvointi lisääntyy. Pihassa voi kasvattaa vaikka perunaa ja vihanneksia, jolloin vanhuksille tarjottava ruoka on terveellistä lähiruokaa, luomua lyhyellä hiilijalanjäljellä. Talvella seurataan lintujen, oravien ja jänisten puuhia pihassa. Puutarhan kuntouttava käyttö sopii myös vanhusten koti- tai perhehoitoon. Raha ei kaikkea ratkaise vaan ennen kaikkea arvot ja asenteet.

Arvokkuutta vanhustenhoitoon

Kirjoittaja: Marjaana Salmenoja-Biskop, sosiaalityön opiskelija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
 

Miten haluaisit elämäsi ehtoopäivät viettää? Sängynlaidat ylhäällä terveyskeskuksen vuodeosastolla maaten, vaipat märkinä? Ehkäpä kuitenkin mieluummin vanhainkodissa, omassa huoneessa, jossa saat nauttia suurimman osan aterioistakin yksin tapaamatta muita ihmisiä kuin hoitajat heidän auttaessaan sinut aamulla pyörätuoliin ja illalla pois pyörätuolista? Iltapala nautitaan klo 19 ja aamupala klo 8. Väliin jäävä aika nukutaan. Tai ehkäpä kuitenkin omassa kodissasi? Hoitajat käyvät aamuin illoin, viipyvät molemmilla kerroilla 10 minuuttia. Iltakäynti voi olla klo 19 tai se voi olla klo 22. Koskaan et varmasti tiedä. Hoitajilla on kiire, joten yrität olla valmiina heidän tullessaan. Et uskalla mennä edes wc:hen, sillä hoitajat saattavat tulla juuri silloin ja ovat sitten hermostuneita, kun joutuvat odottamaan auttaakseen sinua iltapesussa ja yöasun pukemisessa.

Laitoshoito tulee yhteiskunnalle kalliiksi, eikä se ole kaikille ikäihmisille parhaiten soveltuva hoitomuoto. Monissa kunnissa laitoshoitoa onkin alettu purkaa, samaan aikaan pitäisi kuitenkin lisätä kotiin annettavia palveluita, ettei käy niin kuin mielenterveyspotilaille pari vuosikymmentä sitten. Laitospaikkoja vähennettiin, mutta avohoitoa ei kehitetty samaan tahtiin, minkä johdosta moni jäi heitteille.

Joulukuussa 2013 ilmestyneessä Kansan Uutisten verkkolehdessä Helsingin kaupungin kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja kertoo arjestaan: hoidettavat vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia, eikä hoitajilla ole heille koskaan riittävästi aikaa. Hoitajilla on liki parikymmentä asiakasta työvuoron aikana, vaikka ideaali olisi alle 10. Henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, mikä on omiaan lisäämään etenkin muistisairaiden vanhusten ahdistusta.

Oleellista ei niinkään ole, hoidetaanko kotona pärjäämätön vanhus jossakin suuren laitoksen kodinomaisessa yksikössä, pienemmässä ryhmäkodissa vai peräti perhehoidossa. Tärkeintä on se, miten vanhus kohdataan: arvokkuus ja yksilöllisyys. Kun muistisairaan tai fyysisesti hauraan vanhuksen annetaan osallistua päivittäisiin askareisiin voimiensa mukaan, toimintakyky säilyy parempana, mikä puolestaan keventää tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Pieni, mutta tärkeä asia on esimerkiksi, että annetaan vanhuksen annostella itse ruoka lautaselleen. Vaikka vanhus olisi taantunut monilta taidoiltaan lapsen tasolle, ei kohdella häntä lapsena.

Perhehoito-lehti esittelee eri puolilla Suomea sijaitsevien perhekotien toimintaa. Kokemukset perhehoidosta ovat positiivisia, ja tätä hoitomuotoa olisikin syytä kehittää edelleen. Vaarana on kuitenkin hoitajien uupuminen, kun työtä tehdään vuorotta vuoden ympäri. Maahamme pitäisi luoda lomitus- ja varahoitojärjestelmä, niin että hoitajat saisivat välillä hengähdystauon mittaamattoman arvokkaasta työstään.

Vanhustenhoidon kehittämiseksi tarvitaan taloudellisia resursseja, mutta ennen kaikkea tarvitaan asennemuutosta. Joulukuussa 2010 ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä kerrotaan Ulvilassa sijaitsevasta Pappilanniemen palvelutalosta, jonka asiakaslähtöisyyttä kuvaa loistavasti palvelutalon johtajan kommentti: ”Vanhukset eivät asu meidän työpaikallamme, vaan me olemme töissä vanhusten kotona.” Yksinkertainen, mutta upea oivallus! Kunpa siinä vaiheessa, kun en enää pärjää kotona, pääsisin hoitopaikkaan, jolla on vastaava motto!

Ikkunoita pohjalaiseen hyvinvointiin

Kirjoittajat:

Kaarina Reini, Projektipäällikkö, BoWer - Pohjanmaan hyvinvointipalvelujen tutkimus- ja innovaatioverkosto

Arto Rautajoki, Kehitysjohtaja, Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA

Tiia Ahonen, Tutkija, BoWer - Pohjanmaan hyvinvointipalvelujen tutkimus- ja innovaatioverkosto

Kuva pohjalaisesta hyvinvoinnista muodostuu eri osatekijöistä; päätöksenteko voi nojata kuntalaisten itsensä tuottamaan ja kokemustietoon, asiantuntijatietoon, tutkittuun tietoon tai tilasto- ja indikaattoritietoon. Myös mielikuvat ohjaavat ihmisten käsityksiä hyvinvoinnista. Mielikuva on kuitenkin hyvin vahvasti markkinoinnin käsite, ja silloin kun tehdään maakuntatasoisia päätöksiä ja kehittämisehdotuksia, täytyy lähteä liikkeelle faktoista.

Tilastojen mukaan 17–24-vuotiaista nuorista jää Pohjanmaalla koulutuksen ulkopuolelle lähes joka kymmenes. Kouluterveyskysely paljasti, että masennus on yleisempää pohjalaisilla yläkoululaisilla kuin maassa keskimäärin ja trendi on ollut kasvava. Tuoreen alueellisen terveys- ja hyvinvointikyselyn tulokset kertovat, että Pohjanmaalla yksinäisyys vaivaa 8 prosenttia ja ikäihmisiä lähes tuplasti enemmän (15 %).  Myös pohjalaismaakuntien tuore hyvinvointibarometri nosti esiin Pohjanmaan hyvinvoinnin haasteina psyykkisten pitkäaikaissairauksien rinnalla yksinäisyyden.

Totta on, että taloudellisten tunnuslukujen valossa Pohjanmaalla menee mukavasti koko Suomeen verrattuna. Vaikka työttömyysprosentti on vertailussa monesti ollut Manner-Suomen alhaisin, on Pohjanmaalla silti pitkäaikaistyöttömyyttä. Vaikeasti työllistyvien määrä 15–64 -vuotiaista on pysynyt 2,5 prosentissa. Tämä näkyy suoraan tukien käytössä ja pienituloisuudessa. Hyvinvoinnin puutteiden kova ydin näyttäisi myös pohjalaismaakuntien hyvinvointibarometritutkimusten valossa olevan muodostumassa valitettavan pysyväksi pohjalaismaakunnissa. Barometrissa arvioitiin hyvinvoinnin kehityksen olevan heikointa työttömien, pienituloisten, asunnottomien, ylivelkaantuneiden ja päihdeongelmaisten joukossa.

Psyykkisistä pitkäaikaissairauksista kertoo karua kieltä se, että 25–64 -vuotiaiden mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saavien osuus on suurempi Pohjanmaalla kuin koko maassa keskimäärin. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saa Pohjanmaalla 3,1%  vastaavanikäisestä väestöstä, kun koko maan luku on 3,8 %. Pohjanmaalla alkoholia myydään vähemmän kuin koko maassa asukasta kohden laskettuna. Ongelmakäytöstä kertoo kuitenkin se, että päihdehuollon laitoshoidossa on asiakkaita prosentuaalisesti lähes yhtä paljon kuin muualla maassa, ja päihdehuollon avopalveluja käyttäviä on hiukan enemmän kuin maassa keskimäärin. Hyvinvointibarometrissa päihde- ja mielenterveysongelmien ennakoitiinkin olevan hyvinvoinnin ykköshaasteita lähivuosien aikana.

Väestön terveydentilan seuranta ja arviointi kunnan johdossa ja hyvinvointi- ja terveyseroja kaventavat tavoitteet kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa ovat Pohjanmaalla olleet tähän asti koko maan lukuja selvästi alemmat. Hyvinvointitiedolla johtaminen voisi kuitenkin parhaimmillaan kääntää painopistettä kalliista jälkikäteisestä korjaamisesta ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hyvinvointia edistävään päätöksentekoon.

Alueelliset toimijat kuten BoWer – Pohjanmaan hyvinvointipalvelujen tutkimus- ja innovaatioverkosto sekä sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA ovat yhdessä maakuntaliiton, sairaanhoitopiirin, alueen korkeakoulujen, THL:n sekä järjestöjen kanssa keskeisessä roolissa alueellisessa tietotuotantoon liittyvässä kehittämistyössä. Tarvitaan alueellista osaamista ja analysointeja tiedon käyttöön saamiseksi ja hyödyntämisen parantamiseksi – pelkkä numeerinen tilasto- tai indikaattoritieto ei vielä itsessään riitä. Maakunnallisen tason hyvinvointistrategia on myös keskeinen työkalu tässä koordinointi- ja ennakointityössä. Yhteistyössä Pohjanmaalta löytyy riittävä osaaminen alueellisen tietotuotannon ja tiedolla johtamisen kehittämiseksi. 

Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisen ja Vasabladetin mielipideosastoilla 20.3.2014.