Laadukkaassa lastensuojelutyössä tarvitaan osaava ja riittävä henkilöstö

Lastensuojelun henkilöstömäärän osalta laatusuosituksessa on hyvin kuvattu aktiivisen työskentelyn näkökulmaa, jossa tulee tehdä yksityiskohtaisia painotuksia ja/tai ratkaisuja asiakkaan tilanne ja tarpeet huomioiden. Lisäksi asiakassuunnitelman teossa työntekijän pitää nähdä kokonaisuutena sekä lapsi että koko perhe – ainakin huoltajat eli vanhemmat - mutta myös se kolmas osapuoli, joka ottaa vastaan joko avohuollon tukimuotona tai sijoitettuna olevan lapsen tai nuoren. Esimerkiksi aktiivitilanteesta: perhehoitoon sijoitetussa asiakastapauksessa tulee sosiaalityöntekijöille paljon velvoitteita hoidettavaksi ja sovittavaksi, jotta perhehoito käytännössä onnistuu. Jatkan esimerkkiä niin, että lapsen perhehoitoon sijoittamisessa on tullut paljon työtä myös vastaanottavan perheen tukemiseksi eri ongelmatilanteissa, koska lähtökohdaltaan lapsi tai nuori on ns. normaali perheessä (sijaisvanhempien kanssa). Prosessinhoidolliseen työhön toki olisi syytä asettaa ns. vähimmäisaikamäärä, mutta tarkalleen prosessin pituudesta tai luonteesta johtuen tämäkään aika ei yksin ole ratkaiseva laadun näkökulmasta. Monitoimijaisten verkostojen ylläpito tai mukana olo vaatii monesti yllättävän paljon työaikaa. Monitoimijainen asiantuntijaryhmä kylläkin tukee ammattilaisten työssä jaksamista ja asiakastapausten reflektointia (työn sisältöön se antaa myös mielekkyyttä).

  

Esityksessä on myös todettu, että ”kuntien tulee luoda aikaraamit asiakkaan kohtaamiseen ja dokumentointiin jne.”, mutta käytännössä viimeaikaiset taloudelliset resurssit tulevatko vastaa? Toivottavaa on, että sosiaalityön vaativuus ja kohtuullinen työmäärä saa yhteismitallisen tietopohjan koko valtakunnassa – miten laadukas lastensuojelutyö toteutuu. Asiakasmääristä on lastensuojelun työntekijöiden mielipide se, että Talentian suositukset ovat optimaalisia ja hyviä ja että ne määritellään laissa tai asetuksessa. Merkittävä laadun takuu on osaavien kelpoisuusehdot täyttävän sosiaalityöntekijän riittävyys, ammatillisuus ja ammatin arvostus (myös palkkaus) sekä kohtuullinen työmäärä. Näin voidaan jopa vaikuttaa työntekijöiden pysyvyyteen ja asiakkaiden rinnalla kulkemiseen monesti vahvasti tukea tarvitsevienkin asiakkaiden kohdalla.

Työn laatua voidaan turvata riittävällä (Lsl:n prosessi) ja osaavalla, joka tarkoittaa lain pätevyyttä, henkilöstöllä johon edellä viittasin. Kohtuullisuutta toki pitää määrittää, mutta myös vaativuutta. Käytännössä nykyisen palvelutarpeen tunnistaen (taustalla nyky-yhteiskunnan ilmiöt) joudumme työssämme paljon selvittämään eri lakien yhteen sovittamista asiakkaan oikeuksia huomioiden silloin kun hoidetaan lasten tai koko perheen palvelutarvetta. Osaamisen laajuus, mm. lakitietoisuus, on lisääntynyt lastensuojelun erityisalueella ja joka tulisi myös huomioida koulutuksessa tai henkilöstörakenteessa. Henkilöstörakenteessa sosiaalialan kelpoisuusehtojen vähentämisen sijaan tulisi työtä ylipäätään paremmin organisoida ja pohtia, mitkä tehtävät soveltuvat sosiaalityöntekijän, mitkä sosionomi (AMK) ja mitkä lähihoitajan –koulutuksen tehtäviksi. Säästöjä kannattaa ehdottomasti hakea kehittämällä pitkäjänteisesti ennaltaehkäiseviä palveluja. Käytännössä ennaltaehkäisevän työn painopisteen pysyvä rakenne vie aikaa ja samanaikaisesti korjaavaan työn puolella asiakasmäärät ovat kasvaneet. Olemme toki Selänne kunnissa saaneet avohuollon painotteisuuden kääntymään niin, että asiakkaista yli puolet on avohuollon ja muutoin laitospuolen toiminnoissa mm. tukitoimenpiteillä ja perhesijoituksilla. Kehittämistyötä on tehty painokkaasti.  

Laatusuositukseen voin edelleen todeta, että lastensuojelun erityisosaamista tulee arvioida sekä työn vaativuuden, lain sisällön eli velvoitteiden ja laadun näkökulmasta (samoin sosiaalityöntekijän arvostusta). Laatu sisältää paljon, joka hyvä asia - ja on työntekijän sekä asiakkaan oikeusturvaa. Omasta organisaatiosta käsin voin todeta, että lastensuojelussa sekä perhetyössä henkilöstön hyvinvointikyselyssä saimme loistavat tulokset, vaikka työtä on paljon ja asiakastapaukset haastavia. Tietyillä alueilla mm. Pohjois-Pohjanmaalla on valtava pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Tulevaisuudessa tämän työn ammattilaisia tarvitaan kun huomioidaan vaikkapa kuntien työntekijöiden ikärakennetta (eläköitymistä). Pitkän työkokemuksen omaavia päteviä henkilöitä jää pois tästäkin työstä. Tulee mieleen, että olisiko pohdittava mentoroinnin mahdollisuutta kokemustiedon omaavilta? On hyvä asia, että olemme kehittämässä yhteistyössä Chydenius -työryhmässä (yliopisto) sosiaalityön koulutuksen sisältöjä. Keskusteluissa jo todettiin lastensuojelun koulutukseen lisättävän mm. enemmän lakitietoisuutta.

Kyselyssä haluttiin ottaa kantaa lastensuojelun aleneviin kustannuksiin, johon voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä – joskus jopa lyhyelläkin aikavälillä. Tämä tarkoittaa, että kuntien tulee varata talousarvioon eli resurssoida samanaikaisesti ennaltaehkäiseviin toimintoihin (mitä peruspalveluissa tulisi lisätä) sekä rinnalla olemassa oleviin korjaaviin toimenpiteisiin. THL.n tekemä tutkimus on tuonut näkyväksi tiettyjä ”hintalappuja” eri prosessien vaikutuksista (ja vaikuttavuudesta myös inhimillisesti), joka informaationa hyvä asia. Pätevä ja osaava henkilökunta tuo myös säästöjä. Lastensuojelun valtionosuusperusteissa tulisi määrittää myös avohuollon osalta (painopiste siinä) korvausmäärät – ei pelkästään laitossijoitusten määritteellä.

Pitkään alalla olevana työntekijänä omasta puolestani voin todeta, että lastensuojelun sosiaalityö on sekä haastavaa että erittäin mielenkiintoista sekä koko ajan uuden oppimista (ilmiöiden erilaisuus) – tervetuloa alan ammattilaisiksi - vaikkapa Selänteelle!

                   
    

Helena Talala

Pky Selänteen lasten ja perhepalvelujen palvelujohtaja
Selänteen ky., lasten ja perheiden palvelut