Nuorison osallisuuden puolesta – mutta kenen ehdoilla?

 

 

Tuomo Kokkonen 

tutkija

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Niin Euroopassa kuin Suomessakin polttavaksi sosiaaliseksi kysymykseksi on noussut nuorison ja nuorten aikuisten ajautuminen työelämän ulkopuolelle.  Nuorisotyöttömyys on vakiintunut useimmissa Euroopan maissa tasolle jossa se on vähintään kaksinkertainen aikuisväestön työttömyyteen nähden, ollen tyypillisesti 20-50%.  Suomessa nuorisotyöttömyys on eurooppalaisittain suhteellisen alhaista, noin 25%, mutta täälläkin ongelman vaikeutta korostaa se, ettei nuorilla useinkaan ole oikeutta nauttia samantasoisesta sosiaaliturvasta kuin vanhemmilla ikäluokilla. Köyhyys nuorten keskuudessa on syvempää kuin muun väestön keskuudessa ja yhä kasvava osa heistä on ajautumassa kokonaan kaiken julkisen elämän ulkopuolelle, mukaan luettuna työn lisäksi koulutus.

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa olemme tutkineet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien  nuorten ja nuorten aikuisten elämäntilannetta Suomen akatemian rahoittaman PalKO -hankeen kautta. Hankkeen puitteissa olemme kiinnittäneet erityisesti huomiota nuorten osallisuuteen palvelujärjestelmässä. Aineistoina tutkimuksessa on käytetty niin hallinnon asiakirjoja kuin nuorten ja työntekijöiden ryhmähaastatteluitakin. Ehkä tärkein osa PalKO –hanketta on kuitenkin Kokkolassa ja Jyväskylässä tapahtuva osallistava toimintatutkimus, jonka avulla olemme tutkineet mahdollisuuksia kehittää palvelujärjestelmää suuntaan jossa se ottaisi paremmin huomioon nuorten näkemykset omasta elämäntilanteestaan ja tulevaisuudestaan, ja siten aidosti aktivoisi nuoria.

Tutkimusprosessin kestäessä PalKO:n toiminta on kiertynyt yhteen vuoden 2013 alusta käynnistyneen nuorisotakuu –ohjelman kanssa. Tarkoituksenamme ei ole suoranaisesti arvioida nuorisotakuun toteutumista Suomessa, mutta on selvää, että keskustelu nuorten osallisuudesta ottaa väistämättä kantaa tämän politiikkaohjelman toteutumiseen. Nuorisotakuu lupaa nuorille ennen kaikkea osallisuutta työmarkkinoilla ja koulutuksessa. Sen mukaan nuorille alle 25-vuotiaille työnhakijoille, ja alle 30–vuotiaille vastavalmistuneille, tulee tarjota työtä koulutusta tai erilaisia tukitoimia viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.

Tätä kirjoittaessa eletään vaihetta jossa nuorisotakuun toteutumisen arviointi on käynnistymässä. Aihetta käsiteltiin myös PalKO:n  Kokkolan yliopistokeskuksessa 4.11 järjestämässä keskustelutilaisuudessa jossa niin nuoret, nuorisotakuuta toteuttavat työntekijät kuin päättäjätkin pohtivat asiaa yhdessä. Tilaisuuden keskeistä antia oli kokemusasiantuntija Maija-Liisa Mattilan esitys nuorten palveluidenkäyttäjien kokemuksiin nojautuvasta kannustavasta esitesarjasta. Esitteiden ensimmäinen osa käsittelee masennusta ja mielenterveysongelmia, toinen osa päihderiippuvuuksia ja kolmas toimeentulon ongelmia. Lisäksi Kokkolan nuorisotoimen johtaja Ronnie Djupsund esitteli nuorisotakuun toteutumista Kokkolassa sekä siihen liittyviä haasteita.

Maija-Liisa Mattilan nuorten esitehanketta koskevassa puheenvuorossa korostui havainto siitä se, että vaikka nuoriin huomionsa kiinnittävä palvelujärjestelmä onkin perusvireeltään aktivoiva ja toimintaan kannustava, ovat sen käytännöt usein aivan päinvastaisia. Aktivointiin liittyvien toimenpiteiden aikataulut ovat nuorten palveluiden käyttäjien kokemuksen mukaan usein pakkotahtisia ja ylhäältä määrättyjä. Ne eivät ota huomioon nuoren elämäntilannetta ja toimintakykyä. Lisäksi toimeentulotuki muodostaa ansan jossa lyhytaikaisten tai osa-aikaisten töiden vastaanottaminen usein käytännössä heikentää toimeentuloa.

Hieman vastaavankaltaisia pohdintoja esitti myös nuorisotoimen johtaja Ronnie Djupsund. Hän kritisoi nuorisotakuun täytäntöönpanossa kunnille suunnattua kehotusta ratkaista ongelmat yhteistyöllä – niin kuin yhteistyötä ei olisi aikaisemminkin tehty. Edellytyksiä paikallisen tason toiminnan kehittämiselle heikensi myös se, että nuorisotakuuseen liittyvät lisäresurssit olivat varsin vähäiset ja samaan aikaan ajoittunet lakimuutokset ja TE-hallinnon uudelleenjärjestelyt suuntasivat palvelujärjestelmän huomiota palveluiden tuottamisesta organisatorisiin kysymyksiin.

Kaikista ongelmista huolimatta on selvää, ettei nuorisotakuu ole sinänsä huono hanke, vaikka sen toteutumista nimenomaan kaikkein eniten syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kohdalla onkin syytä olla erityisen huolissaan. Nuorisotakun muodostama esimerkki avaa kuitenkin yleisemmän näköalan siihen miten osallisuutta edistävää politiikkaa suomessa tehdään. Edistetäänkö osallisuutta järjestelmän ja talouden ehdoilla sen sijaan, että kuunneltaisiin kansalaisia, palveluiden käyttäjiä ja paikallisyhteisöjä? Mikäli näin on, se saattaa selittää sen PalKO –tutkimushankkeessa muissakin yhteyksissä usein esiin nousseen havainnon, että unelma Suomesta globaalin talouden menestyjänä on ottamassa ensisijaisen aseman myös niillä politiikkalohkoilla joiden varsinaisena tehtävänä on huolehtia yhteiskuntaelämän demokraattisuudesta tasa-arvoisuudesta.

Palko -hankkeen sivut:
http://www.chydenius.fi/tutkimus/yhteiskuntatieteet/sosiaalityon-tutkimus/hankkeet/palko-hanke