Kirjoittaja: Minna Hietala, sosiaalityön maisteriopiskelija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Lastensuojelu puhuttaa paljon ja syystäkin, mutta samalla aikuissosiaalityö ja sen rooli sosiaalityössä ja kansalaisten hyvinvoinnin tukemisessa on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle. Kenties aikuissosiaalityötä ei mielletä yhtä tärkeäksi, koska kyseessä on itsestään vastuussa olevien, aikuisten ihmisten parissa työskentely. Aikuissosiaalityö on kuitenkin antoisaa ja monipuolista työtä, jolla voisi olla monia mahdollisuuksia eri sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreilla.
Toimeentulotuen siirtämisestä Kelalle on keskusteltu vuosia
ja nyt ratkaisu on viimein tehty. Perustoimeentulotuki siirtyy Kelalle vuonna
2017 ja sosiaalitoimelle jää täydentävä ja ehkäisevä tuki. Usein on todettu, että toimeentulotuen
käsittely vie liian paljon sosiaalityöntekijöiden ajasta eikä aikaa jää
pitkäjänteiselle ja suunnitelmalliselle työlle. Toivonkin, että kunnat pohtivat tulevan
muutoksen myötä aikuissosiaalityön asemaa ja käytäntöjä ja kehittävät mm.
moniammatillista yhteistyötä. Aikuissosiaalityö määritellään yleensä asiakkaan
kanssa yhteistyössä tehtäväksi suunnitelmalliseksi työksi, jolla pyritään
parantamaan asiakkaan elämäntilannetta. Lisäksi aikuissosiaalityöhön liitetään
yhä useammin kuntouttava näkökulma, jossa tavoitellaan asiakkaan voimaantumista
ja osallisuutta.
Yksi aikuissosiaalityön ja toimeentulotuen yhteinen
asiakasryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät. Työttömien palveluverkosto ulottuu eri
hallinnonaloille ja on sirpaleinen. Tällä hetkellä on menossa erilaisia
kokeiluja, joiden avulla pyritään hahmottamaan uudelleen valtion ja kuntien
vastuunjakoa pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä. Te-palveluiden
toimistoverkostoa karsittiin vuoden 2013 alussa, mikä hankaloitti
pitkäaikaistyöttömien asiointia entisestään. Epäilenkin, että kuntien rooli
tulee korostumaan työllisyyden kuntakokeilun jälkeen tavalla tai toisella ja
myös aikuissosiaalityön merkitys tulee korostumaan.
Professori Pekka Honkanen puhui aikuissosiaalityön päivillä
vuonna 2012 sosiaalisen asiantuntemuksen tarpeesta moniammatillisessa
yhteistyössä. Hän toi puheenvuorossaan hienosti esiin sen, kuinka terveyteen
liittyvien kroonisten ongelmien hoito vastaanotto- ja sairauskeskeisesti ole
toimivaa. Ihminen tulisi nähdä kokonaisuutena ja tässäkin asiakkaan oma voimaantuminen
on tärkeää. Honkasen esimerkki terveydenhuollon ja sosiaalityön yhteistyöstä on
vain yksi esimerkki, jota voisi hyödyntää myös mielenterveys- ja päihdetyön,
sekä vanhustyön puolella. Yhteistyötä varmasti tehdäänkin, mutta toivoisin,
että näitä toimiva yhteistyömuotoja esiteltäisiin julkisuudessa ja
nostettaisiin näin aikuissosiaalityön profiilia matalan kynnyksen palveluna.
Mielenkiinnolla odotan, millä tavalla Kela ja sosiaalitoimi
tulevat tekemään yhteistyötä asiakkaiden hyväksi. Toimeentulotuen siirto ei
vähennä sosiaalityöntekijöiden tarvetta, vaan antaa mahdollisuuden nostaa
aikuissosiaalityö siihen asemaan, joka sille kuuluisi osana kansalaisten
hyvinvoinnin tukiverkostoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti