Kirjoittaja: Kaija Jokela, lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio
Useissa eri tiedotusvälineissä nostettiin toukokuun
alkupuolella esille lastensuojelun sosiaalityön kuormittavuus ja asiakasmäärät.
Sosiaalisessa mediassa ja uutisoinnissa on keskusteltu pitkään siitä, miten
lastensuojelun sosiaalityötä tulisi kehittää, jotta mediassa esillä olleilta kraaveilta lapsiin kohdistuvilta
vääryyksiltä ja laiminlyönneiltä vältyttäisiin. Miten asiat entistä varhemmin
saataisiin viranomaisten tietoon, ja miten lastensuojelun sosiaalityötä
kunnissa tekevät ja muut lasten ja nuorten asioissa toimivat osaisivat hoitaa
tehtävänsä entistä vastuullisemmin.
Sosiaali-ja terveysministeriö julkaisi kuun puolivälissä
lastensuojelun laatusuosituksen, joka sisällöllisesti osoittautui osittain pettymykseksi suositusten
jäädessä hyvin ylätasoille vailla konkretiaaa. Paljon puhuttu ja kuntien
lastensuojelutyötä tekevien keskuudessa odotettu laatusuositus ei ota kantaa
lastensuojelun sosiaalityön suurimpaan kysymykseen- eli siihen, kuinka monta
lasta sosiaalityöntekijää kohtaan olisi suositeltava määrä. Laatusuosituksessa
asia kuitataan toteamalla, että yhtä sosiaalityöntekijää kohtaan asiakkaana
olevia lapsia on liian paljon ja työ koetaan kuormittavana. Puhutaan
itsestäänselvyydestä. Samaan aikaan kunnissa kipuillaan sen tosiasian kanssa,
että kunnan lastensuojelutyöhön on hankalaa saada muodollisen pätevyyden
omaavia työntekijöitä. Yhteiskunta on tehnyt lastensuojelutyötä tekevistä leimaantuneita,
empatia kyvyttömiä vallan käyttäjiä,
työmäärästä ja työn kuormittavuudesta puhutaan avoimesti sitä
surkutellen ja korostetaan niiden kuntien ”huonommuutta”, joissa
sosiaalityöntekijän viroissa ei ole ainoatakaan muodollisen pätevyyden
täyttävää sosiaalityöntekijää. Annetaan kuva, että lastensuojelutyö johtaa ennemmin tai myöhemmin tekijänsä
työuupumukseen tai pahimmassa tapauksessa työkyvyn menettämiseen.
Onneksi on poikkeuksena myös kuntia, joissa rakenteet ja
puitteet lastensuojelutyötä tekevillä ovat kunnossa, työntekijäresurssi on kohtuullinen
ja työntekijät osallistuvat aktiivisesti työhön liittyvään kehittämistyöhön. Työkaverin,
työyhteisön ja organisaation tuki lisää työn mielekkyyttä ja ylläpitää
työmotivaatiota siitäkin huolimatta, että arkityö on kaaoottista, vaativaa ja
työtä on paljon.
Lastensuojelun laatusuositus korostaa asiakkaiden
ihmisarvoa, perusoikeuksia, lapsen etua ja vuorovaikutusta. Asioita, joita
sosiaalityöntekijän yliopistotutkinnon suorittanut ja lastensuojelutyötä
ammatikseen tekevä tietää jo lähtökohtaisesti.
Lastensuojelutyötä tekevän, virkavelvollisuutensa ja vastuunsa
tunnustavan työntekijän on hankala kuvitella tekevänsä työtä ilman normaalia
vuorovaikutusta lapsen, hänen perheensä sekä sidosryhmien kanssa.
Lastensuojelutyö on vaativaa työskentelyä, jossa yksittäinen työntekijä pohtii ja puntaroi tekemänsä työn sisältöä itse ja
oman työyhteisönsä kanssa jatkuvasti arvioiden myös työn laatua, sisältöä ja
vaikuttavuutta. Aktiivinen työyhteisö kerää säännöllisesti tietoa päättäjille
vaikuttaakseen työolosuhteisiin, työn organisoitumiseen työyhteisön sisällä
sekä yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa tiedostaen myös sen, että lastensuojelu,
lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi
ei ole ainoastaan lastensuojelun työntekijöiden vastuulla.
Lastensuojelutyössä kohdataan erilaisia ihmisiä. Jokaisella
on omanlaiset haasteensa. Lastensuojelutyön mielekkyys syntyy siitä, että
jokaisella asiakkaalla on oma tarinansa eikä asiakasta ja hänen perhettään tai
muuta lähipiiriään voi asettaan samanlaiseen muottiin. Lastensuojelussa
kohdataan ihminen ihmisenä. Lastensuojelutyöntekijä antaa jokaiseen
asiakasasiaan palan omasta persoonastaan päästämättä asiakasta kuitenkaan liian
lähelle itseään. Se on ammatillisuutta- olla läsnä, olla
vuorovaikutuksessa ja kuunnella.
Lastensuojelutyö on vastuuta, velvollisuuksia, eettistä
harkintaa ja vastavuoroisuutta- aitoa kohtaamista ja läsnäoloa huolimatta
arkityön paineista, jatkuvasta kiireestä ja niistä odotuksista, joita
yksittäiseen lastensuojelun työntekijään kohdistuu.
Erittäin tärkeitä asioita nostettu esille lastensuojelun laadusta, KIITOS! Kysehän on lopulta siitä, kuinka yhteiskunta kykenee lastensuojelun avulla pitämään huolta kaikkien haavoittuvimmista yhteiskunnan jäsenistä ja tukemaan myös rakenteellisesti sellaisia elinoloja, jossa jokaisen lapsen on hyvä kasvaa. Siitä vastuuttomammalta tuntuu STM:n ajatus hoitaa omaa säästöosuuttaan heikentämällä juuri lastensuojelun laatua pudottamalla satojen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden koulutusvaatimuksia vaihtamalla heidät sosiaaliohjaajin. Esimerkiksi lastensuojelun tarpeen arviointi ei ole todellaakaan muuttunut helpommaksi, vaan viime aikojen tapahtumat päinvastoin osittavat, miten vaativasta, tutkimuksellista otetta ja erilaisen tiedon reflektointikykyä edellyttävästä tehtävästä on kyse. Sosiaaliohjaajat ovat toki paikallaan esim. perhetyössä ja monissa ennaltaehkäisevissä ja toiminnallisissa lastensuojelun avohuollon tehtävissä. Ottakaa siis kantaa Hallituksen esitykseen sosiaalihuoltolaista nyt!
VastaaPoistaAinakaan, Kaija Jokelan johtamassa kunnassa ei ole lastensuojelun rakenteet kunnossa. Kaija Jokela on valtakunnallisesti tunnettu aiheettomista huostaanotoista ja lapsiperheiden vainoamisesta. Sekä siitä ettei sosiaalityöntekijät tee lain vaatimaa perhekeskeistä työtä. Vaan päinvastoin.
VastaaPoistaSekä ajaa samaan aikaan oikeuksia mm alkoholisti isälle tavata lastaan mahdollisimman usein.
Ihmettelen kuinka Jokela arvostaa päihteitä ja vihaa päihteettömiä ihmisiä? Eikä narsistina kuuntele lapsia tai uhrejaan. Vain omia mielipuolisia harhojaan.
Olisi hyvä tietää mikä lääkitys Jokelalla on. Pupillien perusteella lääkitys on päällä.