Tää ei nyt vaan toimi! – nuoret aikuiset palvelujärjestelmän asiantuntijoina

Kati Närhi
tutkijatohtori

Hyvinvointipalvelut ja marginalisoitujen kansalaisten osallistuminen (Palko - hanke)
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Yllä oleva otsikko on jyväskyläläisten nuorten aikuisten ääni -ryhmän 12.3.2014 sosiaali- ja työvoimapalvelujen työntekijöille ja johdolle sekä poliittisille päättäjille järjestämän keskustelutilaisuuden otsikko. Tarkoituksena on saada paikalliset viranomaiset ja päättäjät kuuntelemaan nuorten aikuisten näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia muun muassa sosiaalitoimen, Kelan ja TE -toimiston palveluista sekä päästä vaikuttamaan palvelujen kehittämiseen. Taustalla on ajatus palvelujärjestelmän muutoksesta käyttäjäystävällisemmäksi.

Tilaisuuden organisoi ryhmä, joka koostuu jyväskyläläisistä sosiaali- ja työllisyyspalvelujärjestelmän kehittämisestä kiinnostuneista nuorista aikuisista. Heillä on kokemuksia edellä mainituista palveluista. Ryhmä on avoin ja poliittisesti tai muutoinkin sitoutumaton. 

Olen mukana nuorten aikuisten toiminnassa ”Palvelut ja kansalaisosallistuminen”- tutkimushankkeen näkökulmasta. Hankkeessa tarkastellaan nuorten aikuisten kokemuksia ja näkemyksiä sosiaali- ja työllisyyspalveluiden epäkohdista ja niihin vaikuttamisesta. Lisäksi pohditaan, mitä vaikutuksia nuorten aikuisten kokemustiedolla voi olla palveluiden kehittämisessä käyttäjälähtöisemmäksi. Tähänastisen toimintamme perusteella voi todeta, että nuorilla aikuisilla on suuri tarve kertoa kokemuksistaan palveluviidakossa ja tulla kuulluksi. Heillä on myös paljon arvokasta tietoa palvelujärjestelmän kehittämisestä.

Ryhmän toiminta ponnistaa keväällä 2013 järjestetystä kahdesta ”Nuoret aikuiset. Kohtaavat. Viranomaiset” -keskustelutilaisuudesta. Tilaisuuksiin osallistui sekä työntekijöitä että johtajia Kelasta, TE -toimistosta ja sosiaalitoimesta. Sekä nuorilla että viranomaisilla oli halua kuunnella toistensa näkemyksiä palvelujen nykytilasta. Nuoret kuitenkin epäilivät konkreettisten muutosten mahdollisuutta nykypalveluissa. Myös viranomaiset kokivat, että nykyinen palvelujärjestelmä on liian monimutkainen ja huonosti resursoitu. Molemmat osapuolet totesivat yhteisesti, että ilman poliittisia päättäjiä palveluihin liittyville epäkohdille ei voida mitään. Toukokuussa 2013 järjestettiinkin ”Nuoret aikuiset. Viranomaiset. Kohtaavat. Päättäjät” -tapaaminen jonne osallistui alueen kansanedustajia ja paikallisia päättäjiä, viranomaisia ja nuoria aikuisia. Vaikka yhteisymmärrystä nykypalvelujen haasteille ei löydettykään, tilaisuus oli avaus nuorten aikuisten, päättäjien ja viranomaisten vuoropuhelulle. 

Maaliskuussa toteutettavassa toisessa päättäjätapaamisessa nuoret aikuiset aikovat kysyä viranomaisilta ja päättäjiltä asioita, joita on hyvä pohtia myös nykypäivän vastikkeellisuus-keskustelun valossa. Miksi asiakkaalla ja palvelujärjestelmällä on eri pelisäännöt? Miksi palvelujärjestelmän heikkoudet lankeavat asiakkaan kärsittäväksi? Miksi sähköiset palvelut yleistyvät ja kohtaamiset työntekijöiden kanssa vähentyvät? Onko nuorisotakuun päätavoite kansantalouden kohentaminen vai nuoren omaan elämäntilanteeseen räätälöity palvelu? Miksi nuoren aikuisen näkökulma ei paina kun palvelujärjestelmä määrittää hänen aktiivisuuttaan elämässä?  Miksi tärkeitä päätöksiä nuorten aikuisten asioista tehdään ilman kohderyhmän todellista tuntemista? Onko palveluihin oikeasti mahdollista vaikuttaa?

On kiinnostavaa nähdä mitä vastauksia nuoret aikuiset tulevat saamaan eri toimijoilta sekä miten nuorten aikuisten palvelujärjestelmän ratkaisuehdotuksiin tullaan reagoimaan. Löytyykö yhteisymmärrystä byrokratiaviidakon haasteista vai jäävätkö keskustelijat omien mukavuusalueidensa sisään? Onko siis kyse näennäisosallisuudesta vai todellisesta vallan jakamisesta palvelun käyttäjien, viranomaisten ja poliittisten päättäjien välillä?

Muutokset palvelujärjestelmässä ovat hitaita. Olemme jyväskyläläisten nuorten aikuisten kanssa pyrkineet pitämään yllä ”meteliä” heidän palvelukokemuksistaan. Tämä on yksi tapa vaikuttaa nuorten aikuisten kokemusten ja näkemysten kuulumiseen myös sinne asti, missä tehdään varsinaisia päätöksiä palveluiden ja palvelujärjestelmän kehittämisestä käyttäjiä paremmin huomioivammiksi.  

Pientä, järjestäytymätöntä nuorten aikuisten ryhmää motivoi edelleen ajatus todellisen muutoksen aikaansaamisesta palvelujärjestelmän rakenteissa. Saamme maaliskuussa nähdä millaisen vastaanoton ajatus tällä kertaa saa. Samalla nuorille aikuisille kertyy kokemuksia siitä, millainen vaikuttaminen yhteiskunnassa on ylipäänsä mahdollista. Tukeeko kohtaaminen nuorten aikuisten kokemusta osallisuudesta ja kuulumisesta olennaisella tavalla osaksi yhteiskuntaa, johon liittyy myös vaikuttaminen kokemiinsa epäkohtiin? Kiinnostavaa on myös tarkastella eri toimijoiden motiiveja antaa tai olla antamatta osallisuuden, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia palvelun käyttäjille.

Nyt saa loppua vastikkeeton ylihuolehtiminen!

Aila-Leena Matthies

sosiaalityön professori

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

 

Viime viikkoina julkisuudessa on kohistu hyvinvointivaltion etujen vastikkeellisuudesta. Taustalla vilahtelee viitteitä siitä, että hyvinvointivaltio olisi jopa ylihuolehtivainen edunsaajiensa suhteen. Vastikkeeton apu heikentää yhteiskuntamoraalia ja myös hyvinvointivaltion kykyä huolehtia varsinaisista tehtävistään. Liian pitkälle viety hyvinvointivaltio niin sanotusti nakertaa itseään sisältäpäin, moraalisesti, taloudellisesti. 

Olen näistä ajatuksista pitkälle samaa mieltä. Tällainen peli ei voi jatkua loputtomiin! Kunhan väitteet vain asettuvat oikeaan suuntaan. Liekö koskaan ennen julkinen käsi huolehtinut näin runsaskätisesti hyväosaisten, ja erityisesti kaikkein suurimpien yritysten eduista kuin nykyisin? On tullut jo itsestään selväksi marssijärjestykseksi, että kaikkein eniten omaisuutta hankkineiden, kaikkien merkittävimpien kansainvälisten finanssipiirien intressit on hyvinvointivaltion otettava päätöksenteossaan ensimmäiseksi huomioon. 

Julkisia tutkimusrahoitushanoja ei pääse enää juuri aukomaan muutoin kuin yritysten kaverina, ja sama koskee nyt yhä enemmän myös koulutuksen kansainvälistämisohjelmia. Mutta saadaanko näille innovaatiounelmille aina vastiketta?

Valtiovallan on tietenkin huolehdittava keskeisten teollisuusalojen toimintamahdollisuuksista, sitä en kiistä. Eihän tässä mitään pahaa sinänsä, jos sillä saadaan jotain yhteistä hyvää aikaan. Mutta miten on vastikkeellisuuden laita? Miten edunsaajat hoitavat velvoitteensa yhteistä hyvää kohtaan? Hyvinvointivaltiolla on äänenlausuttu oikeutus odottaa sponssaamiltaan yhtiöiltä vähintään työpaikkojen luomista Suomeen. Tätä vastikkeellisuutta ei ole viime vuosina juurikaan kuulunut. Päinvastoin, aika moni on tässä lusmuillut ja vienyt vähän salakavalasti työpaikkoja maihin, jossa hyvinvointivaltiosta, sosiaalipolitiikasta ja ympäristösäädöksistä ei juuri ole haittaa voittojen keräämiselle. Jos tämä on globaalin pelin henki, niin pelatkoon, mutta ei hyvinvointivaltiomme nappuloilla. 

Kunta pyrkii ensisijaisesti takaamaan hyväosaisten asukkaidensa viihtyvyyden, vaikka siinä ei sitten ihan kaikkien asuinalueiden tasapuolisuus toteutuisikaan. Mutta kun nämä hyväkkäät sitten muuttavatkin maksamaan veroja kuntarajan toiselle puolelle! Vastiketta ei voi vaatia jälkikäteen. 

Aivan erityisen antaumuksellisesti Suomi huolehti suurten valtakunnallisten tai jopa monikansallisten palveluntuottajien eduista hyvinvointipalvelujen kilpailuttamisehtojen soveltamisessa. Siinä taisi tulla ihan EU:n ennätys. Vastikkeeksi toivottiin kansainvälisiä investointeja Suomen palvelukenttään, yrittäjyyttä palveluihin, tehokkuutta järjestelmään. Vähän toisin on käynyt. Verorahavirrat ovat kääntyneet maasta poispäin, paikalliset yritykset ja kolmas sektori ajettu markkinatuomioistuimen luudalla nurkkaan. Tehokkuudesta on tullut ruma irvikuva, niin paljon tehottomuutta ja byrokratiaa kilpailutus ja palvelujen ikuisuusuudistus on tuonut. Joidenkin kansainvälisten tutkimusten mukaan yksityistäminen laajentaakin julkisen sektorin toimintakenttää, kun se tarvitsee yhä suurempia apparaatteja valvomaan palvelutarjoajien markkinoita.  Se siitäkin vastikkeellisuudesta. 

Kyllä nyt ihan oikeasti pitäisi saada tämä vastikkeellisuus pakolliseksi niin, että siitä ei enää livistellä. Eihän tässä ole moraalista ja yhteisvastuusta muutoin enää mitään väliä kellään! Näin sosiaalitarkkailijana on nimittäin mahdoton uskoa, että hyvinvointivaltion kestävyysvaje täältä meiltä päin umpeen kuroutuisi. Vaikka kuinka vielä asiakkaiden vastaanottoaikoja lyhennettäisiin, työtöntä lisää nöyryytettäisiin ja viimesijaisen leipäpalan saamisen ehtoja kiristettäisiin - vastikkeellisuuden vajeet ovat ihan muualla.

Tieto lisää tuskaa, mutta auttaa suunnattomasti työssämme ja päätöksenteossa

Varpu Rajaniemi 

Aluekehitysjohtaja, Pohjanmaan liitto, Vaasa

  

Monien mielestä tulevan kehityksen ennakointi on vaikeaa. Avuksi on luotu erilaisia tapoja, kuten skenaarioita ja trendejä, joista useat pohjautuvat menneen kehityksen ja muutosten analysointiin esimerkiksi tilastoihin pohjautuen. Lisäksi tarpeen on heikkojen signaalien ymmärtäminen ja näkemyksellisyys: On syytä luottaa intuitioonkin. Myös monien viranomaisten tehtäväksi on lakisääteisestikin annettu ennakointitehtävä. Siten esimerkiksi maakunnan liitot vastaavat alueellisen pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnista sekä ennakoinnin yhteensovittamisesta maakunnassa.

Jotta emme kuitenkaan hukkuisi suunnattomaan tietomäärään, on hyvä miettiä erilaisia tiedon tuotanto- ja hyödyntämistapoja. Erinomaisena esimerkkinä ovat lukuisat tietotuotannon kehittämishankkeet, joita on toteutettu paitsi Pohjanmaalla myös kolmen pohjalaismaakunnan yhteistyöllä. Niinpä mm. Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kattava sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA on tarttunut ajankohtaiseen haasteeseen ja koonnut lukuisat asiantuntijat pohtimaan hyvinvointijohtamista ja sitä, miten hyvinvointitietoa voidaan käyttää johtamisen apuna. Kehittämistyötä on tehty alueellisen tietotuotannon ylimaakunnallisessa kehittäjäryhmässä ja maakunnittaisissa työryhmissä, ja työn tuloksena on syntynyt pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma alueen tarpeisiin.

Hyvinvointia ja terveyttä koskevan päätöksenteon, johtamisen ja kehittämisen tueksi on Pohjanmaalla toteutettu myös useita muita tietotuotannon kehittämistoimia. Tuotamme verkostoyhteistyössä hyvinvointia ja terveyttä koskevaa tietoa, joka on myös kansallisesti vertailtavassa muodossa. Oli ilahduttavaa, että pitkäjänteisen alueellisten toimijoiden ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden yhteistyön tuloksena vuoden 2012 syksyllä Pohjanmaalla toteutettiin alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH). Tämä kuntalaisille suunnattu kysely antaa tietoa väestön terveyden ja hyvinvoinnin tilasta kunnittain, yhteistoiminta-alueittain ja väestöryhmittäin. Merkille pantavaa on mm. se, että Pohjanmaalla toteutettuun kyselyyn sisällytettiin myös positiivista mielenterveyttä koskevat kysymykset. Kyselyn tulokset on myös saatavissa THL:n ”Helsingin pääkonttorista” tutkijoiden käyttöön.

ATH-tutkimuksen tuloksia on hyödynnetty mm. kuntien hyvinvointikertomuksia laadittaessa. Toisaalta Rannikko-Pohjanmaan sosiaali- ja perusterveydenhuollon kuntayhtymä kehittää yhteistyössä THL:n kanssa sähköistä hyvinvointikertomusta. Lisäksi ATH-tutkimuksen tuloksia hyödynnetään mm. Vaasan yliopiston ja THL:n Vaasan toimipaikan EAKR-hankkeessa ”BoWer – Pohjanmaan hyvinvointipalvelujen tutkimus- ja innovaatioverkosto”.  Tämä hanke on osa laajaa BoWer-yhteistyöverkostoa (Bothnia Welfare - Coalition for Research and Knowledge), joka aloitti toimintansa hyvinvointitutkimuksen ja osaamisen keskittymänä jo vuonna 2008. Sen yhtenä tehtävänä on koota keskeiset hyvinvoinnin ja terveyden toimijat yhteisten asioiden äärelle hyvinvoinnin ja johtamisen monitieteisen ja monialaisen tutkimuksen ja innovaatioiden edistämiseksi ja kehittämiseksi.

Uunituoretta tietoa puolestaan antaa Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointibarometri 2012, joka on toteutettu ao. maakuntien liittojen, SONet BOTNIAn ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun kumppanuussopimuksella. Hyvinvointibarometri on luettavissa osoitteessa www.sonetbotnia.fi, ja se linkitetään myös maakuntien liittojen kotisivuille. 

Mutta entäpä ne itse tutkimusten tulokset: Valitettavasti tutkittu tieto vahvistaa varmaankin monen ammattilaiselle jo käytännön kokemuksen myötä muodostuneen käsityksen: Taloudelliset, mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat monen pahan alku ja juuri, ja syrjäytymistä ja pahoinvointia lisäävät myös yksinäisyys, velkaongelmat ja työttömyys. Mielestäni valtakunnallisestikin pitäisi hälytyskellojen soida tutkimusten osoittaessa, että Pohjanmaalla, yhdessä maamme parhaimmin voivassa maakunnassa ja sosiaalisen pääoman kehdossa, ulkopuolisuus sekä hyvinvointi- ja terveyserot kasvavat. Huolimatta Pohjanmaan hyvästä yleisestä työllisyystilanteesta nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys kasvavat.

Jatkamme vuonna 2014 vahvaa yhteistyötämme mm. valmistelemalla laajalla rintamalla Pohjanmaan hyvinvointistrategian, joka kattaa vuodet 2014–2020. Myös tässä strategiassa tietotuotantoon liittyvä kehittämistyömme on keskeisessä asemassa. Ehdotan alkaneen vuoden motoksi: Yhteistyössä on voimamme. Toivotan sosiaalitarkkailija-bloggareille valoisaa vuotta 2014!