Puhutaanko samaa kieltä?

Leena Iisakkila

Perhepalvelujohtaja

Peruspalvelukuntayhtymä Kallio

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja sanastokeskus TSK ovat käynnistäneet hankkeen, jossa täydennetään sosiaalihuollon asiakasasiakirjasanastoa ja laaditaan sosiaalihuollon taloudellisen luokituksen sanasto. Sanastojen tavoitteena on käsitteiden ja termien valtakunnallinen yhtenäistäminen. Luokitusten ja sanastojen yhtenäistäminen on hyvä asia  ja myöskin järkevää ,  kun asiaa ajattelee ammattilaisnäkökulmasta.  Ohjeistuksilla ja yhtenäisillä  kriteereillä  samoista asioista puhutaan ja kirjoitetaan samoilla termeillä ja käsitteillä. Tällä on suuri merkitys tiedon näkökulmasta  tutkittaessa ja vertailtaessa  esimerkiksi  erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Haasteena näkisin  kuitenkin sen,  miten saadaan  käsitteet  ymmärrettäviksi asiakastilanteissa . Usein tulee tilanteita, joissa työntekijä huomaa puhuvansa siten, että  asiakas ei ymmärrä mistä puhutaan tai ymmärtää asian eri tavalla kuin mitä työntekijä tarkoittaa. 

Esimerkki 1:  Asiakas soittaa sosiaalitoimistoon ja on tyytymätön toimeentulotukipäätöksen, koska hänelle ei ole maksettu perusosaa toimeentulotukena.  Asiakas  on sitä mieltä, että hänen käyttöönsä kuuluu jäädä perusosan määrän verran rahaa. Siinä sitten työntekijän pitää ymmärrettävästi  selvittää miten, toimeentulotuki määräytyy.  

Esimerkki 2 : Asiakastilanteessa kysytään, miten paljon asiakas käyttää päihteitä.  Tähän kysymykseen asiakas vastaa, että ei käytä päihteitä ollenkaan mitä nyt olutta ottaa. Ilmeisesti asiakas ei  ajatellut oluen  olevan  päihdyttävä aine.

Esimerkit kuvaavat niitä arkipäivän tilanteita, joihin törmäämme aina silloin tällöin.  Työn imussa ei aina muista  tarkistaa, tulinko oikein ymmärretyksi .  Entäpä jos asiakkaan äidinkieli ei olekaan suomi, miten silloin saadaan asiat selvitettyä.   Asiantuntijuuden ja ammattilaisuuden pohjaksi tarvitsemme kyllä  yhtenäisiä käytäntöjä ja termejä, mutta  emme saa piiloutua” ammattislangin” taakse, jotta  väärin ymmärryksiä puolin ja toisin ei tulisi. Työntekijän ammatillisuutta  osoittaa se, että vaikeistakin asioista pystyy puhumaan   selkeästi ja niiden oikeilla nimillä.  Ammatillisesti selkeän  puheen opettelu vaatii tietoista harjoittelua ja hyvää tilannetajua, koska asioita pitää pystyä ilmaisemaan  eri tilanteissa ja eri asiakkaille eri tavalla.  Näin menetellen mahdollisestaan  asiakkaalle riittävä tieto ja lisätään osallisuutta omien asioidensa hoitoon.