Nykyinen hallitus on asettanut työryhmän pohtimaan kuntien
tehtävien keventämistä ja sitä kautta kulujen vähentämistä. Tähän liittyen on
myös sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehdot asetettu suurennuslasin alle.
Kuntaministeri Henna Virkkunen on esittänyt arvion, että kelpoisuusehtojen
väljentäminen toisi valtiolle 100 miljoonan euron säästöt. Tässä kuviossa
erityisen kohtuuttomalta tuntuu, että kyseessä ovat nyt pienipalkkaisten
naisten alat, kuten sosiaali- ja terveysala ovat. Eli voidaanko kuntataloutta
pelastaa lyhytnäköisesti pienentämällä jo ennestään pienipalkkaisten naisten
palkkoja? Vastasitte aivan oikein – ei voida.
Otetaan nyt esimerkiksi nykyinen tilanne, että kajotaan
sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtoihin tilanteessa, jossa sosiaalipalvelujen
tarve on lisääntynyt ja asiakkaiden ongelmat vaikeutuneet, monimutkaistuneet ja
pitkittyneet. Jo nyt työ on tullut työntekijöiden kannalta kuormittavammaksi,
joka on johtanut siihen, että vaativimmille alueille, kuten lastensuojeluun on
vaikea joissakin kunnissa saada uusia, pysyviä työntekijöitä. Tämä on
tyypillistä varsinkin suurissa kaupungeissa.
Akavan alla toimiva edunvalvontajärjestö Talentia on muun muassa
laskenut, että pelkästään näihin vaihtuvuuskustannuksiin puuttuminen toisi
miljoonien eurojen säästöt kunnille.
Surullisesta Eerika-tytön tapauksesta ja
sosiaaliviranomaisten toiminnasta siinä yhteydessä, uutisoitiin muuten viime
viikolla samana päivänä, kun saimme lukea (KU) Akavan ekonomistin toivovan
sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuksien alentamista. Tämä oli erityisen
ristiriitaista siksi, että Eerika-tytön tapauksesta on otettava oppia ja
pyrittävä siihen, että näissä erityisen vaativissa lastensuojelutyön
tapauksissa asiakkaat, eli lapset ja heidän perheensä saisivat mahdollisimman
erikoistuneen ja asiantuntevan avun sosiaalityöntekijältä. Tätä korostaa myös
Aulikki Kananojan johtaman selvitystyöryhmän raportti (STM 2013:19), jossa
työryhmä esittää, että työntekijöiden osaamista on vahvistettava lastensuojelun
erikoistumiskoulutuksen avulla. Lisäksi he ehdottavat lasten ja perheiden
palveluihin yhtenäistä tietopohjaa ja tutkimuksen, ohjauksen, valvonnan,
kehittämisen sekä niiden resurssien lisäämistä. Selvitystyöryhmä on painottanut
lastensuojelun asiakkuuden alkuvaihetta ja siihen liittyvien avohuollon
palveluiden keskinäistä yhteistyötä. Esimerkiksi avohuollon perhetyön
kehittäminen ja resursointi on Kalajoella näkynyt lastensuojelun
sijaishuoltotarpeen vähenemisenä.
Sosiaalialalla kelpoisuusehtojen vähentämisen sijaan työtä
tulisi ylipäätään paremmin organisoida ja pohtia, mitkä tehtävät soveltuvat
sosiaalityöntekijän, mitkä sosionomin (AMK/YAMK) ja mitkä lähihoitajan -koulutuksella
tehtäviksi. Säästöjä kannattaa ehdottomasti hakea kehittämällä pitkäjänteisesti
ennaltaehkäiseviä palveluita.
Talous ei lähde elpymään väljentämällä kelpoisuusehtoja,
jotka on luotu sosiaalipalveluiden asiakkaan turvaksi ja palvelun laadun takeeksi.
Sosiaalityöntekijät tekevät päätöksiä, joilla on merkittäviä vaikutuksia
asiakkaiden perusoikeuksiin ja sitä kautta heidän oikeusturvaansa.
Lähteet:
Kalajokiseutu 12.9.2013
STM 2013:19
Sirkka Alho, yliopistonopettaja, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
