Kirjoittajat sosiaalityön maisteriopiskelijat: Ulla Hakola, Merja Leppäaho, Airi Kolppanen
Olet
varmasti kuullut sanonnan “joskus on käytävä kaukana nähdäkseen
lähelle”. Me kolme sosiaalityön aikuisopiskelijaa saimme syksyllä 2013
mahdollisuuden kokea tuon sanonnan todeksi ALLISW-verkoston (Adult
Lifelong Learning in Social Work; A European Network for Social Work as
Adult Education and Blended Learning) kansainvälisessä seminaarissa
Liettuan Vilnassa. Sen lisäksi, että seminaari kerrytti
maisteriopintojemme opintopisteitä, pääsimme osaksi kansainvälistä
sosiaalityön verkostoa ja saimme kokemuksen, joka jätti jälkensä meihin
ei vain opiskelijoina vaan myös tulevina sosiaalityöntekijöinä.
Seminaariviikon
teema oli eurooppalainen sosiaalityö ja köyhyyden haasteet, “European
social work and the challenges of poverty”. Viikon isäntänä toimi
Mykolos Romeria University (MRU) ja seminaariin osallistui Liettuan ja
Suomen lisäksi Romanian, Portugalin ja Slovenian edustajia sekä MRU:ssa
opiskelevia sosiaalityön vaihto-opiskelijoita. Aikaisemmista
opinnoistamme tutut virtuaaliyhteydet toimivat myös Liettuassa ja osa
esityksistä ja luennoista toteutettiin AC:n kautta. Seminaaria oli siten
mahdollista seurata myös Suomessa.
Seminaarin
keskiössä olivat opettajien ja asiantuntijoiden luennot sekä
opiskelijoiden esitykset köyhyydestä ja sen kokemuksista edustamissaan
maissa. Seminaarin edetessä eurooppalainen köyhyys alkoi hahmottua
kuvaksi, jota on vaikea pakottaa yksiin raameihin. Onko ratkaisu
köyhyyteen ruokapankki, joka Liettuassa jakoi vuonna 2013 4,7 miljoonaa
ateriaa? Vai suomalainen aktivointipolitiikka, jossa erilaiset
tuloloukut ovat osalle työttömistä arkipäivää? Voiko pelkkä
liikuntaharrastus nostaa romanialaisen lapsen köyhyydestä kukoistukseen?
Seminaari ei pystynyt vastaamaan näihin kysymyksiin tyhjentävästi.
Sen sijaan esitykset muistuttivat, että kansainvälisissä köyhyyden
kysymyksissä on ymmärrettävä tilanteiden kontekstuaalisuus, eivätkä
valtiot siten ole suoraan verrattavissa toisiinsa. Köyhyyden syyt, tasot
ja seuraukset niin yhteiskuntien kuin yksilöidenkin tasolla ovat eri
maissa hyvin moninaisia. Toisaalta maailman globalisoituminen on
johtanut tilanteeseen, missä yksittäinen ihminen, valtio tai kansakunta
ei voi jättäytyä ”porukasta pois”, meni sitten hyvin tai huonosti.
Köyhyyden ongelmaa on pyrittävä ratkaisemaan yhdessä, kansainvälisesti.
Tietoisuus köyhyyden kokemuksista, taustoista ja sosiaalityön arjesta
eri maissa helpottaa meitä tunnistamaan oman toimintaympäristön
ongelmakohtia, mutta myös mahdollisuuksia. Kansainväliset näkökulmat
ovat omiaan vahvistamaan myös sosiaalityön ammatti-identiteettiä
lisätessään tietoisuutta oman alan kansainvälisistä yhteyksistä.
Seminaariviikkomme
helmiä olivat tutustumiskäynnit kehitysvammaisten päivätoimintakeskus
Sviesaan ja katolisen kirkon yhteydessä toimivaan lasten, nuorten ja
perheiden päivätoiminta- ja avopalvelukeskukseen (The Blessed Jurgis
Matulaitis social center). Tutustumiskäynneillä näimme, että fyysiset
puitteet eivät ole sosiaalityön tärkeimmät työvälineet vaan arvot,
joiden varassa työtä tehdään. Kannustus, arvostus ja vankkumaton
vakaumus, joiden avulla sosiaalityötä eri yhteyksissä ja olosuhteissa
toteutettiin, oli koskettavaa, vaikuttavaa ja ihailtavaa.
Uskomme,
että matkamme tarjosi meille kokemuksia, joita emme olisi saaneet
kotiin jäämällä. Kaiken oppimamme lisäksi tutustuimme uuteen maahan sekä
sen vieraanvaraisuuteen ja ystävällisyyteen, saimme uusia ystäviä
toisistamme ja kansainvälisiä kontakteja. Jos sinulle tarjoutuu
mahdollisuus kansainvälisiin opintoihin - tartu niihin! Kauas ei
tarvitse olla pitkä matka.